Otin viime kesänä osaa viimeiseen eli kolmanteen jaksoon ESAVS:n järjestämästä dermatologian koulutuksesta. Kuten aiemmatkin jaksot tämä kesti kaksi viikkoa ja oli anniltaan erinomainen.
Ensimmäisellä viikolla keskityttiin immuunivälitteisiin ihosairauksiin, luennoitsijoina toimivat Craig Griffin sekä Peter Hill. Tavallisin, joskin sekin peruspraktiikassa harvinainen, immuunivälitteisistä ihosairauksista on pemfigus foliaceus. Siihen liittyvät tyypilliset ihomuutokset, pustulat ja kellertävä, tiukasti kiinni oleva karsta koiralla tavallisimmin pään alueella tai tassuissa, mutta voi esiintyä myös yleistyneenä, kissalla naamassa, nisien ympärillä sekä kynsivalleissa. Harvinaisempia ovat mm muut pemfiguksen muodot, erythematosus ja vulgaris, kutaaninen ja systeeminen lupus erythematosus (CLE ja SLE), subepidermaaliset autoimmuunirakkulataudit (AISBD), erythema multiforme sekä toksinen epidermaali nekrolyysi. Immunologisiin ihosairauksiin liittyy kuhunkin tyypillinen histopatologinen kuva, jonka ymmärtäminen auttaa hahmottamaan eri tauteja ja niihin liittyviä oireita, jotka vaihtelevat pinnallisten leesioiden pustuloista ja niiden puhkeamisen seurauksena syntyvästä karstasta, ihon syvempien kerrosten leesioihin liittyviin ulseraatioihin. Immunologisten ihosairauksien diagnoosiin pääseminen vaatii yleensä aina histologisen tutkimuksen. Kuitenkaan diagnoosi ei voi nojautua pelkkään histologiaan, vaan anameesi ja kliiniset oireet ovat yhtä lailla oleellisia. Joihinkin sairauksiin liittyy kiinteästi muitakin kuin iho-oireita (esim. SLE, toksinen epidermaali nekrolyysi).
Immuunivälitteiset ihosairaudet voivat olla paitsi idiopaattisia, niin ne voivat liittyä esim. infektioihin, lääkeaineisiin tai joskus myös kasvainsairauksiin. Mm. vaskuliitin taustalla voi olla edellä mainittujen lisäksi myös ruoka-aineallergia tai hyönteisten pistot tai se voi liittyä lupus erythematosukseen. Vaskuliitti voi tulla rokotuksesta ja ilmetä useamman kuukauden kuluttua rokotteen käytöstä. Vaskuliittia epäiltäessä voi tuloksia odottaessa olla syytä aloittaa doksisykliinihoito punkkivälitteisiä tauteja vastaan, doksisykliinillä on myös immunosuppressiivista vaikutusta. Immunologisia ihosairauksia on aiemmin pidetty huonoennusteisina, mikä ei nykytiedon valossa pidä välttämättä paikkaansa. Sairauksien kirjo vaihtelee lieväoireisesta ja usein pelkästään paikallishoidolla kurissa pysyvästä kirsun / naaman alueen kutaanisesta lupus erythematosuksesta henkeä uhkaavaan toksiseen epidermaaliseen nekrolyysiin. Ennusteen asettamisessa on hyvä päästä mahdollisimman tarkkaan diagnoosiin ja yleensä jos taustalla on lääkeainereaktio tai infektio, ennuste on parempi. Vaikka sairaudelle olisi jokin taustasyy, immunologisen reaktion hoitamista tarvitaan usein infektion hoitamisen tai lääkkeen poisjättämisen lisäksi. Usein vakavampien immunologisten sairauksien hoito kannattaa aloittaa yhdistelmähoidolla (esim. prednisoloni + atsatiopriini) jolloin saadaan tehokkaampi hoito vähemmillä sivuvaikutuksilla. Jos hoito on aloitettu prednisolonilla ja vastetta ei saada 1–2 viikossa, lisätään atsatiopriini ja tarvittaessa esim. klorambusiili. Hoito jakaantuu induktiovaiheeseen jolloin tautiaktiivisuus sammutetaan, siirtymävaiheeseen jolloin etsitään pienin lääkeannos jolla sairaus pysyy kurissa ja ylläpitovaiheeseen. Lääkitystä vähennetään hyvin hitaasti ja jos käytössä on ollut useampi lääkeaine, yksi kerrallaan alkaen eniten sivuvaikutuksia aiheuttaneesta. Jos eläin on ollut remissiossa 8–12 kk, voidaan kokeilla jättää lääkitys varovasti kokonaan pois.
Ensimmäisellä viikolla yhtenä päivänä saimme tutustua käytännössä video-otoskopointiin. Eteen aukeni uusi maailma kun korvaan vihdoinkin pääsi näkemään kunnolla. Harjoittelimme kuolleilla eläimillä mm myringotomiaa sekä välikorvan huuhtelua.
Toisella viikolla käytiin nopeasti läpi lintujen, matelijoiden sekä kalojen ihosairauksia ja yksi päivä oli omistettu hevosten ihosairauksille jolloin luennoitsijana toimi asialleen omistautunut Janet Littlewood.
Toisen viikon pääluennoitsijoina toimivat David Lloyd sekä David Grant. Yksi tämän viikon aiheista oli multiresistenttien bakteerien metisilliini-resistenttien S. Aureuksen (MRSA) ja S. pseudintermediuksen (MRSP) aiheuttamat infektiot. Antibiooteille resistenttejä bakteerikantoja esiintyy luonnostaan, mutta ne selekoituvat sitä yleisemmiksi mitä enemmän antibiootteja käytetään. Erityisesti 3. polven kefalosporiinien ja fluorokinolonien käyttö liitetään lisääntyneisiin MRSA-infektioihin. MRSA ja MRSP bakteerit siirtyvät eläinten ja ihmisten välillä molempiin suuntiin. On todennäköistä että suurin osa koirien ja kissojen MRSA tartunnoista on peräisin ihmisiltä. Lemmikkien MRSA tai MRSP infektiot ovat useimmiten liittyneet haava-infektioihin, kirurgisiin implantteihin ja kroonisiin pyodermiin. Multiresistenttien bakteerien aiheuttamien ihoinfektioiden hoidossa ensiarvoisen tärkeää on paikallishoito desinfektioaineilla (kloorheksidiini +/- mikonatsoli tai bensoyyliperoksidi -pesut) ja paikallisantibiootilla (monet ovat herkkiä fusidiinihapolle). Myös jopa syvä pyoderma voidaan hoitaa pelkästään paikallishoidolla. Osa pyodermista vaatii systeemistä antibioottihoitoa, ja se valitaan resistenssimäärityksen mukaan, esim. sulfa-trimetopriimi tai tetrasykliini saattavat olla tehoavia. Tärkeintä infektioiden hallinnassa on kuitenkin estää bakteerien siirtyminen yksilöiden välillä. Käsien ja välineiden pesu ja / tai desinfiointi joka potilaan välissä, sitä edistämään käsidesipullot joka potilashäkin viereen ja ovensuuhun. Vastaanotolle tuleva MRSP tai MRSA potilas pyritään hoitamaan viimeisenä ja käytetään suojavaatetusta jo epäiltäessä tällaista infektiota.