Prognostisia tekijöitä mahasuolikanavan pysähtyneisyystiloissa käsiteltiin useilla luennoilla. Näitä hyödyntämällä voidaan arvioida onko kyse todennäköisemmin suolitukoksesta vai suoliston motiliteetin hidastumisesta sekä tehdä päätöksiä hoitovaihtoehtojen välillä (kirurgia, intensiivinen konservatiivinen hoito, eutanasia).
Prognostisia tekijöitä ovat verensokeri (kipu ja elimistön stressitilat nostavat, >20 huono prognoosi, >24,7 viittaa tukokseen, gluk laskee nopeasti jos vastaa hoitoon, jos edelleen koholla hoidosta huolimatta on syytä huolestua), lämpötila (normotermia noin 38-39,9 C, kolminkertainen kuolleisuus alilämpöisinä tuoduilla, <34 asteisina tuoduilla 100% kuolleisuus), hyponatremia, 12 tunnin ulostamattomuus ennen klinikalle tuontia tuplaa kuoleman riskin, mahalaukun koko lateraalikuvissa (suhde: etäisyys pallean kraniaalisimmasta kohdasta mahalaukun kaudaalisimpaan kohtaan/pallean kraniaalisimmasta kohdasta viimeisen kylkiluun ventraaliseen kärkeen=X, jos suhde oli yli 1 oli ennuste selkeästi huonompi kuin jos suhde oli alle yhden).
Motiliteettihäiriöitä esiintyy muita enemmän kääpiöillä ja lupilla, ei vuodenaikaisvaihtelua tai korrelaatiota pitkäkarvaisuuteen. Syitä motiliteetin hidastumisen taustalla ovat mm. stressi, kuivuminen, väärä ruokavalio, kipu ja tukokset (trikobesoaarit yleisimmin). Hammasvaivoja esitellyssä tutkimuksessa oli löydetty noin 19 % näin oireilevista kaneista.
Metoklopramidi imeytyy kaneilla melko ripeästi sekä IM että SC (Tmax molemmilla 19 min, huom terveillä kaneilla!), joten sen voi mahdollisesti annostella niinkin jos suoniyhteyttä ei saa. Per rectum imeytyy huonosti. Puoliintumisaika kaikilla annostelutavoilla (IV, IM, SC) oli lyhyt, keskimäärin hieman alta tunnin. Neljän tunnin kohdalla lääke oli melko tarkkaan hävinnyt verenkierrosta vaikka tutkimuksessa annos oli 2 mg/kg. Eli annostelu riittävän korkealla annoksella ja riittävän usein.
Pododermatiittia on liki kaikilla kaneilla jotka eivät ole heinäalustalla. Brittitutkimuksessa 93,8 % lemmikkikaneista oli jonkin asteisia muutoksia jalkapohjissaan ja näistä 44 prosentilla muutokset olivat vakavia tai kohtalaisen vakavia. Tutkimuksessa muina altistavina tekijöinä alustan lisäksi havaittiin ikä (yli 12 kk), ylipaino ja sukupuoli (naaras).
Virtsateiden sairauksien hoidossa tärkeintä on taustasyiden korjaus. Tyypillisiä altistavia tekijöitä ovat liian vähäinen nesteensaanti, ylipaino, ortopediset sairaudet (virtsa ei sekoitu kunnolla ja kani ei tyhjennä rakkoaan kunnolla), geneettiset ominaisuudet, aineenvaihduntaongelmat ja virtsatietulehdukset. Kiviä muodostaneilla kaneilla kannattaa tutkia myös vasta-aineet E. Cuniculi:n varalta koska tämä voi toimia altistavana tekijänä.
Virtsakivet ja ”liete” (sludge) eivät muodostu ikinä ainoastaan ruokavalion vuoksi vaikkakin liikaa kalsiumia sisältävä ruoka voi altistaa niille. Huomiona vähemmän kaneja hoitaville, että kanin kalsiumaineenvaihdunta toimii niin että se erittää ylimäärän kalsiumia virtsaan jonka vuoksi virtsakiteet eivät itsessään ole huolestuttava löydös. Toisin sanottuna jos virtsa on kirkasta, on syytä miettiä saako kani riittävästi kalsiumia.
Virtsavaivojen hoitona taustasyiden korjauksen ohella nesteensaannin maksimointi ja liikunta. Kanit juovat yleensä enemmän vesiastioista kuin pulloista. Tuoreet kasvikset ja heinä lisäävät vedenkulutusta. Lietteen voi joskus saada liikkeelle laittamalla pupun selälleen, hieromalla varoen mahaa ja sen jälkeen leikittämällä.
Melanooma ilmenee usein vuosia harmittomana olleen leesion muuttumisena. Melanoomaa esiintyy eniten korvalehdissä ja silmäluomissa, mutta leesiot voivat sijaita missä päin kania tahansa.
Rektoanaalinen papillooma on kanien yleisin peräaukon seudun kasvain. Tulosyynä voi olla omistajan huomaama verenvuoto tai massa. Hoitona kirurginen poisto. Voivat herkästi uusiutua, mutta voidaan poistaa uudestaan.
Degujen hengitystieoireet johtuvat useimmiten hammasjuurten ongelmista. Ennuste on melko huono kun oireita jo ilmenee. Tukihoito oireileville, mutta ensisijaista on ennaltaehkäisy. Patogeneesin uskotaan olevan samankaltainen kuin kaneilla eli kalsiumaineenvaihduntaan liittyvä. Ruoan kalsiumpitoisuuden pitäisi mahdollisesti olla noin 0,7-2,1 %, fosforipitoisuuden 0,5-0,6 %, Ca:P noin 1,5:1-3:1 ja D-vitamiinipitoisuuden noin 600-900 IU/kg.
Marsujen kasvaimista hieman yli puolet ovat hyvänlaatuisia. Yleisimpiä kasvaimia ovat lipoomat, trikoepitelioomat, maitorauhasen adenokarsinoomat, imukudoksen malignit kasvaimet, maitorauhasen adenoomat, kohdun leiomyoomat, keuhkojen adenoomat, kilpirauhasen adenokarsinoomat ja kilpirauhasen adenoomat. Pääosa maitorauhaskudoksen kasvaimista on adenokarsinoomia.
Mykoplasman aiheuttamat hengitystieinfektiot ovat yksi yleisimpiä rotilla ilmeneviä sairauksia. Sairaus johtaa immunosuppressioon, opportunististen patogeenien koinfektioihin, keuhkofibroosiin, hypertensioon, keuhkojen inflammatorisiin sairauksiin ja oikean puoleiseen sydämen vajaatoimintaan. Sildenafiilia on käytetty koirilla ja ihmisillä keuhkojen hypertension hoitoon hyvin tuloksin. Sen uskotaan estävän keuhkojen verisuoniston ja parenkyyman toiminnallisia sekä rakenteellisia muutoksia, lisäksi sillä on anti-inflammatorinen vaikutus. Koe-eläinrotilla tehdyillä tutkimuksilla ja lemmikkirotilla tehdyillä kokeellisilla hoidoilla on saatu lupaavia tuloksia kroonisen infektion aiheuttamien muutosten hoidossa ja ehkäisyssä. Annos on 5-15 mg/kg SID.
Nutritionaalinen hyperparathyroidismi eli nutritionaalinen metabolinen luustosairaus (NMBD) on hyvin yleinen, mutta täytyy muistaa että muitakin metabolisia luustosairauksia on. Vanhemmilla matelijoilla joilla ruokinta on kunnossa, on luuston haurastumisessa kyse todennäköisemmin munuaisten vajaatoiminnasta.
NMBD johtuu D-vitamiinin/kalkin puutteesta. Laadukkaita kokonaisia nisäkkäitä syövillä käärmeillä sitä ei juuri ilmene., mutta pelkkiä hiirenpoikasia syövillä käärmeilläkin sitä voi olla. Matelijoilla D-vitamiini imeytyy ravinnosta heikosti jonka vuoksi UV-valo on oleellista. Usein unohtuu että D-vitamiini tarvitsee aktivoituakseen oikean lämpötilan. Näin ollen vapaasti huoneistoissa liikkuvat eläimet ovat suuressa riskissä vaikka ruokinta ja UV-valon saanti muuten vaikuttaisivat olevan kunnossa.
Klassisessa tapauksessa alaleuka turpoaa, iguaanit kävelevät karpuksilla varpaiden sijaan, skapulat törröttävät ulospäin, putkiluut turpoavat, tulee kloaakkiprolapseja, patologisia murtumia ja jopa hypokalseeminen tetania.
Lisäkilpirauhanen reagoi muutoksiin hitaasti, joten vakavissa tapauksissa olisi suositeltavaa antaa kalsitriolia pistoksena. Koska sitä ei ole helposti saatavilla, käytännössä hoito aloitetaan pistettävällä kalsiumglukonaatilla ja jatketaan tilanteen stabiloiduttua elinolosuhteiden korjauksella.
Munuaisperäinen luustosairaus (RMBD) on seurausta fosfaatin liikamäärästä elimistössä (P > 1,3 mmol/l) ja siitä seuraavasta kalsiumin sekä kalsitriolin kadosta. Tätä esiintyy yleensä vanhemmilla matelijoilla. Tulosyynä voi olla mm ummetus tai osteomalasiasta seuranneet ongelmat.
Hoitona fosfaatinsitoja (renalzin 1 ml/kg/vrk), nesteytys ja kalsitrioli. Ei missään nimessä ylimääräistä kalsiumlisää koska se johtaa metastaattiseen kalsifikaatioon. Ennuste on pitkällä tähtäimellä heikko koska taustalla on munuaisten vajaatoiminta.
Hypertrofista osteodystrofiaa ilmenee myös matelijoilla ja se ilmenee yleensä turvonneina distaalisina raajoina. Kuten nisäkkäillä, taustalla on yleensä rintaontelon ongelma ja ennuste parantuu mikäli primäärisyyn saa korjattua.
Parantuminen on hitaampaa kuin nisäkkäillä. Vie noin 2-18 kuukautta kun kalsiumhomeostaasi on korjattu (yleensä taustalla on sen puolen ongelma). Side/kipsi, tarkastus viikon kuluttua sen asettamisesta ja jos kaikki ok niin antaa olla paketissa kuukauden välein kontrolloiden kunnes kuvissa näkyy kiva kallus.
Alaleuan murtumat ovat melko yleisiä ja niiden stabiloimiseen esitettiin parikin erilaista tekniikkaa. Yksinkertaisemmassa taitellaan klemmarista mandibulan muotoinen pala joka liimataan ihoon, monimutkaisemmassa ommellaan injektioneulan varsi metallilangalla tueksi jota pidetään 5 viikkoa (kontrollikuva 3 viikon kohdalla) ja annetaan pientä ruokaa parisen kuukautta.
Ovat yleisiä vankeudessa elävillä parta-agamilla ja niiden lähisukulaisilla, sitä ei esiinny luonnossa. Eräässä suppeassa tutkimuksessa noin 35 % vankeudessa elävistä parta-agamista oli jonkinasteisia muutoksia.
Patogeneesi vaikuttaa olevan samanlainen kuin nisäkkäillä. Luonnossa tarjolla olevia pehmeämmillä hyönteisillä ja kasveilla sekä liian makeilla kasviksilla epäillään olevan osuutensa sairauden kehittymisessä.
Hoito: anestesia esim alfaxaloni 5 mg/kg iv, hammaskiven poisto, kiillotus, huuhtelu klorheksidiinillä, enroflaksasiini+metronidatsoli, lisäksi tarvittaessa sulfadiatsiinivoide. Jos muutokset ovat rajuja, täytyy ottaa lisäksi röntgenkuvat ja poistaa osteomyeliittiset osat. Ruokinnan korjaus: ei makeita kasveja, ei raastettuja vihanneksia vaan mieluummin paloja, mieluiten Australian aavikoille ominaisten kasvien korsia kovien hyönteisten kera. Kotona jatkossa suun puhdistus esim hexarinseen kostutetulla pumpulipuikolla pariin kertaan viikossa.